*

kalevikamarainen

Kiinteistöjalostus Pisara-radan ja maan tavan vaihtoehtona

Tuoreen Yleisradion uutisen mukaan Liikennevirasto on huomannut ratapihoihin hukkaantuvan kallista rakennusalaa kaupunkien keskustoissa. Esimerkkeinä mainitaan Jyväskylä, Kuopio ja Tampere. Hyötykin todetaan selvästi:

”– Jos näitä ratapihoja kehitetään siten, että sieltä vapautuu maata, maankäyttöhyödystä saatava raha voidaan käyttää alueen kehittämiseen, toteaa ylijohtaja Rami Metsäpelto Liikennevirastosta.

Eli ratapihoilta vapautuva rakennusala voidaan myydä ja rahat käyttää keskustan tai jäljelle jäävien liikenneyhteyksien kehittämiseen.”

Kehittämismahdollisuutena voisi olla omien havaintojeni mukaan esimerkiksi Jyväskylässä ratapihan siirtäminen maan alle nykyisellä sijaintipaikallaan, jolloin hyötynä olisi myös raiteiden ja vaihteiden lumettomuus. En tässä yhteydessä puutu enempää yksityiskohtiin, mutta mitä ilmeisin kiinteistöjalostuskohde eli Helsingin rautatieaseman seutu Pisara-radan vaihtoehtona jää mainitsematta. Puute on merkittävä.  

Pisara-rintamalla olikin hetken aikaa hiljaista. EU-tukien hakemisesta jaksettiin keväällä vielä virallisesti tiedottaa, mutta uutiset tukien kuihtumisesta vain suunnittelurahaksi jäivät vähälukuisten valppaiden toimittajien harteille. Mutta toisenlaisetkin tahot ovat taas valpastuneet: joitakin päiviä sitten Yleisradio julkaisi myös uutisen, jossa kehotetaan hankkimaan Pisaralle yksityisiä osarahoittajia. Jutun toimittaja joko ei ole perehtynyt asiaan ollenkaan tai seuraa paikallista ”arvojohtajaa” (Liikenneviraston mukaan ongelmia tullee vasta 2030-luvulla):

“Vi kommer snabbt in på Centrumslingan. Regeringen har hittills inte gett grönt ljus för statsstöd till den nya droppformade tågbanan som Helsingfors inte klarar av att finansiera på egen hand. Klockan tickar och ett beslut borde fattas snart.”

Toimittaja kulkee myös elinkeinoministeri Olli Rehnin sekä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin jalanjäljillä. Rehn mainosti ennen EU-tukipäätöksen julkistamista Pisaraa elinkeinoelämän, EU:n ja yhteiskunnan yhteishankkeena. Berner puolestaan ehti jo ennen virallista nimittämistään toivoa hankkeelle ”toisenlaisia laskelmia”. Nimittämispäivään mennessä näkemys jalostui niin, että Pisara on ”tärkeä” ja ”tosihyvä” (”jättebra”) hanke, joka tarvitsee myös yksityisen sektorin rahoitusta. Heinäkuun helteet tosin ovat hidastaneet liikenneministerin aikataulua vaan ei uskoa projektin hyvyyteen sinänsä.

Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymän (HSL) julkaisemat selvitykset täyttänevät muun muassa Bernerin ja Rehnin toiveet ”toisenlaisista laskelmista”, mutta nekään eivät kumoa valtiollisen hallintokoneiston virallisia madonlukuja. Muistettakoon, että Bernerin edustama puolue esitti vielä viime syksynä Pisaran suunnittelun keskeyttämistä lähinnä, koska sen hyöty-kustannussuhde on laskenut 1,54:stä noin 0,5:een ja arvioitu yhteiskuntataloudellinen tappio on useita satoja miljoonia euroja. Nykyisen Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan enemmistö on ainakin kesälomallaan sentään kannattanut Pisaran lykkäämistä, mutta vaatimuksia hankkeen uudelleenharkinnasta en ole havainnut.

Aiemmin on ollut puhetta, että Pisara saisi 20 prosenttia EU-tukia, mutta Liikenneviraston edustaja mainitseekin nyt vain 60.000.000 – 70.000.000 euroa. Summa on kuudesta seitsemään prosenttia hankkeen kokonaishinnasta 1.000.000.000 euroa sikäli kuin kustannusarvio pitää paikkansa (ja sehän ei kokemuksen valossa ole ollenkaan kirkossa kuulutettua). Koska suunnittelurahan lisäksi kaikki muu EU-tuki on epävarmaa, haluavatko siis Helsingin seudun kunnat nostaa oman osuutensa 20 prosentista pahimmillaan 40 prosenttiin? Vai olisiko sittenkin järkevää miettiä muita vaihtoehtoja?

Pisara on kuin ongenkoho, joka aina vain pulpahtaa pinnalle syvyyksissä käytyään. Ainakin osittain ilmiön syyt kiertyvät tsaarin aikana pääkaupungiksi ylennetyn Helsingin ympärille. Asioita sanotaan joskus jopa suoraan:

”Onkin toivottavaa, että hallitusneuvottelijat sopivat jo kulisseissa tasapainoisen ja järkevän aluepoliittisen kokonaisuuden, jossa on kristallinkirkkaana mukana Helsingin seudun kasvun ja menestymisen mahdollisuuksien turvaaminen.”

Pitäisikin pohtia muun muassa sitä, onko valtiollinen ja kunnallinen päätöksentekojärjestelmä Helsingissä sekoittunut ikään kuin puurot ja vellit keskenään (siitä on viitteitä kuten totean). Jos tällaisia sivuvaikutteita ei ole, mikä estää valtion omistamien rata-alueiden kiinteistöjalostusmahdollisuuksien selvittämisen Pasilasta etelään? Kukapas täysjärkinen nimittäin enää uskoo, että muualla Suomessa moinen selvittely on mahdollista, mutta maan arvokkaimmilla alueilla keskellä Helsinkiä ei?

Terveisin Kalevi Kämäräinen

http://www.rautatiematkustajat.fi/

https://www.facebook.com/pages/Rautatiematkustajat/158345494253217

https://www.facebook.com/groups/108232592543581/?fref=ts

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset