kalevikamarainen

Kansanedustajienkin pitäisi olla junabarrikadeilla

Kuten jo tiedämme, yhteiskunnan tukemia henkilöjunayhteyksiä aiotaan lakkauttaa ympäri maata. Liikenne- ja viestintäministeriön ”taustaselvitykset” ovat pari lyhyttä muistiota, joissa lähinnä luetellaan vaihtoehtoisia linja-autoyhteyksiä, havaitaan matka-aikojen venyvän (jopa puolitoista tuntia) ja todetaan myös: ”Vaihto- ja työmatkayhteyksien palvelutason tarkastelu haastavaa näillä tiedoilla – suunnittelua voidaan tehdä kun yksityiskohdat tiedossa”. Markkinaehtoisten junien karsimisen vaikutuksia ei ole selvitelty tuonkaan vertaa.          

Perspektiivin saamiseksi on syytä luoda katsaus henkilöjunien historiaan noin 50 vuoden ajanjaksolla:

”Kaukoliikenne

Valtionrautateiden henkilöliikenne on luonteensa ja tehtävänsä mukaisesti jaettu kolmeen pääryhmään, joiden kehitystä tarkastellaan kutakin erikseen.

Pääryhmät ovat

1. kaukoliikenne

2. Helsingin lähiliikenne ja

3. muun Suomen paikallisliikenne

---

Kaukoliikenne on selvästi kehittynyt eniten, vaikka sen osuus kaikista matkoista onkin vain runsaat 20 %, kuten tässä luvussa myöhemmin ilmenee. Laitoksen talous- ja toimintasuunnitelmankin mukaan kehitetään ensisijaisesti kaukoliikennettä sekä siihen liittyvää yhdysliikennettä.”[1]     

Muun Suomen paikallisliikenteestä todetaan muun muassa:

”Junan käyttäjien jatkuvasti vähetessä rautatiehallitus ryhtyi supistamaan junatarjontaa ja tarkisti samalla toimintasuunnitelmaansa muuttunutta tilannetta vastaavaksi. Kehityksen pääpaino asetettiin kaukoliikenteelle. Helsingin ulkopuolista paikallisliikennettä tuli nopeuttaa lähinnä seisakepysähdyksiä karsimalla. Paikallisjunaliikennekin tuli sovittaa pääosin kaukoliikennettä palvelevaksi. Eräiden suurehkojen kaupunkien lähiliikenteen hoitaminen saattoi tulla kysymykseen, mikäli kunnat osallistuisivat liikenteenhoidon kustannuksiin.”[2]

Näin ovat muodostuneet laitos-VR:n ja sen jälkeläisten nykyiset kaksi henkilöliikenteen pääryhmää: kaukoliikenne ja Helsingin lähiliikenne. Muun Suomen paikallisliikenne on suunnitelmien mukaisesti hävinnyt ja sen rippeet sulautettu kaukoliikenteen palvelukseen eikä suurehkojen kaupunkien lähiliikennettä ole. ”Kuoletettavasta” muun maan paikallisliikenteestä todetaan vielä:

”Vaikka lakkautettu junaliikenne onkin tavallisesti korvattu yhteistyössä Linja-autoliiton kanssa, on supistustoimiin kohdistettu voimakasta kritiikkiä. Tämän vuoksi paikallisliikenne on ollut toistuvien selvitysten kohteena. Viimeisin asiaa koskeva työryhmäraportti julkistettiin marraskuussa 1984. Sen perusteella junien lähiliikennetarjontaa esitettiin supistettavaksi vuoteen 1987 mennessä 24 % silloisesta tasostaan, mikä merkitsi 70 junaa. Liikenneministeriö eväsi kuitenkin esitetyt supistukset ja valtioneuvosto asetti parlamentaarisen komitean selvittämään mm. paikallisliikenteen tulevaa laajuutta. Tätä kirjoitettaessa ei kyseinen selvitystyö ole vielä valmiina.”[3]

Vuonna 2015 on kyse siitä, että yhtiö-VR on menettämässä otettaan toisesta jäljellejääneestä henkilöliikenteen pääryhmästä eli (sekä markkinaehtoisesta että valtion ostamasta) kaukoliikenteestä. Ja tähän on nykyisen liikenneministerin ”lääkkeenä” 1960-luvulta peräisin oleva matkustajien "työntäminen" linja-autoihin. Siinä samassa Berneriltä lienee jäänyt muistuttamatta virkamieskunnalleen, että Keisarillisen Suomen Senaatin Kulkulaitostoimikunnan isäntä on vaihtunut likimain 100 vuotta sitten (ja nimikin muuttunut jo useita kertoja). Asenteellisesti tämä kun tuntuu olevan virkamiehistölle epäselvää (nyt ”ollaan huutelemassa” palveluiden säilymisen eikä uusien saamisen perään):

”Siuntiossa on hieman yli 6 000 asukasta. Sinne muutetaan omakotitalounelman perässä. Unelmalla on hintansa, tuumii hallitusneuvos Nyberg.

"Sinne muuttavan on huomioitava, että matka Helsinkiin on pitkä. Ei tämä voi mennä niin, että ensin muutetaan sinne ja sitten aletaan huudella palveluiden perään", hän huomauttaa.

"Nykyisillä verotuloilla on mahdotonta ylläpitää tätä himmeliä, missä ihan kaikkialla olisi priimapalvelut."”

Bernerin ”lääkekaappiin” kuuluu myös markkinaehtoisuus. Mutta tähän mennessä markkinaehtoisuus on ollut vain vihjailua henkilöjunaliikenteen puolella. Mitään varmaa ministeri ei ole lausunut selvästä kehityksen tulpasta eli VR:n monopolista ja sen purkamisesta ennen vuotta 2025 samaan aikaan kun linja-autoliikenne saanee siis rauhassa nakertaa junien matkustajamääriä. Tämä ei ole kulkumuotoneutraalia politiikkaa. Koska leikkaukset kohdistuvat Helsingistäkin lähteviin juniin ja ulottuvat laajalti pitkin rataverkkoa, ei voida puhua puhtaasti syrjäseutujen kurittamisesta. Henkilöjunavihamielisyys olisi ehkä osuvampi arvio.      

Aiotut supistukset ovat saaneet tuomion käytännössä ”Hangosta Petsamoon” yli hallitus/oppositio-asetelman. Siksi Bernerinkin pitäisi ”suomalaisista erityisolosuhteista” huolimatta ymmärtää olevansa paremminkin sihteeri kuin "pomo" (joka on kansanedustuslaitos). Kysymys on isosta asiasta ja toisaalta ennenkin on perustettu työryhmiä paljon pienempien henkilöjunaliikenteen kysymysten takia. Tässä ei voi mennä hallitusohjelman kirjausten taakse: markkinaehtoinen ja ostohenkilöjunaliikenne ovat osa samaa ongelmakokonaisuutta, vaikkakin ”eri momenteilla”.

Nähtäväksi jää alkaako korjausliike yhden ministerin "taklauksella" vaiko ei. Jos päättäjistämme ei todellakaan ole tehtäviensä hoitajiksi, junamatkustajien on heitä muistutettava kuten eilen kirjoitin.  

Terveisin Kalevi Kämäräinen

www.rautatiematkustajat.fi   

http://www.facebook.com/pages/Rautatiematkustajat/158345494253217

https://www.facebook.com/groups/108232592543581/

 

 

 


[1] Valtionrautatiet 1962 – 1987 (Valtion Painatuskeskus, Helsinki 1987), s. 561

[2] Mts. s. 567

[3] Mts. s. 568

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Jukka Ahtiainen

Kuulostaa siltä, että hallitus ei laske sitä, mitä tulee maksamaan,
kun siirretään liikennettä raiteilta kumipyörille:

1. Lisääntynyt tuontienergian tarve.
2. Liikenneturvallisuuden heikkenemisen aiheuttamat kustannukset.
3. Puhumattakaan mitä ajankohtaisia lausuntoja löytyy arvovaltaisilta tahoilta hakusanalla "ilmastonmuutos".

LVM:n suunnitelmat eivät ole linjassa Liikennevirastolta saatavien tietojen kanssa: http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/ympari...

Sen sijaan autoveroa aiotaan alentaa (2019 tasolla on noin 200 miljoonaa euroa). Eli kovalla vauhdilla ollaan menossa liikenteessä yhteisen edun kannalta väärään suuntaan.
Tämän teeman ympärillä en ole kuullut mitään puhetta vastuusta.
Asia ei ratkea pelkällä markkinaehtoisuudella, vaan tarvitaan vahvaa ohjausta älykkääseen suuntaan.

Toimituksen poiminnat