Ympyrä on sulkeutunut, Touko Aalto

Vihreiden tuore puheenjohtaja Touko Aalto on joutunut selittelemään Ylen Ykkösaamussa 9.9.2017 kansalaistottelemattomuutta koskevia sanomisiaan. Alun perin ”omaharkintainen” aktiivisuus tarkentui vastuunotoksi omista toimista niin, ettei väkivaltainen virkavallan vastustaminen ole missään nimessä hyväksyttävää, mutta kyllä esimerkiksi istuminen kadulla vastaanottokeskuksen edessä kunhan sen tekee tunnistettavasti ja hyväksyy teosta mahdollisesti seuraavan rangaistuksen. Uutisen mukaan Aalto viittasi tapahtumiin Jyväskylässä, jossa poliisi kohtasi vastarintaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusta toimeenpantaessa.

Jyväskylän tapahtumien tuoreus voi hyvinkin selittää sen, että Aallon oman puolueen esihistoriaan kuuluva ja Korkeimpaan oikeuteen päätynyt Koijärvi-liike tekoineen ei juolahtanut mieleen. Professori Jukka Tarkka luonnehtii liikkeen merkitystä:

”Kansalaismielipiteen ja viranomaispäätöksen välinen ristiriita oli aina ennenkin ratkennut siten, että haetaan päätös ylimmästä vetoomusasteesta ja toimitaan sitten sen mukaan. Nyt elettiin kuitenkin toista aikaa. Koijärven lintujen suojelijat eivät halunneet alistaa arvojaan byrokraattiseen rutiiniprosessiin. – – – Kiistan ydin oli kuitenkin kokonaan muualla kuin siinä, mikä olisi oikea vedenkorkeus lounaishämäläiselle suojärvelle. Järven kuivatuskiistassa oli pohjimmiltaan kysymys siitä, voivatko ulkopuoliset rajoittaa maanomistajan oikeutta käyttää omistusoikeuttaan viranomaisten sallimalla tavalla. Aineettomat arvot ja omistusoikeus törmäsivät ensimmäisen kerran näyttävästi yhteen, ja niin tapahtui yhä useammin 1980-luvulla.”

Kuvatun lainen konflikti on jatkunut jo pitkään enemmän tai vähemmän näkyvästi ja eri perustein (kts. s. 171) Malmin lentoasemalla. Helsingin kaupungin päättäjien enemmistö haluaa lopettaa  lentoliikenteen, vaikka esimerkiksi Europa Nostra -järjestö ja Museovirasto esittävät nimenomaan toimivan kokonaisuuden säilyttämistä (”Ilmailukäytön jatkaminen on ainoa keino turvata kokonaisvaltaisesti lentoaseman kulttuurihistoriallisten merkitysten säilyminen.”). Myös Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta kannatti maaliskuussa 2016 harvinaisuudessaan UNESCOn maailmanperintölistalle todennäköisesti kelpaavan lentoaseman säilyttämistä ja kehittämistä.

Helsingin oma museotoimi lienee pantu kuuntelemaan ”isännän ääntä”, koska toimivan kokonaisuuden menettämistä enää vain valitellaan. Joitakin kuukausia aiemmin valmistuneen ympäristöselvityksen yhteenvedossa jaksetaan vielä olla eri mieltä (s. 119):

”Malmin lentoaseman suojelu- ja kehittämisperiaatteiden tulee lähteä siitä, että alkuperäisen arkkitehtuurin arvokkuus säilyy tai se palautetaan, ja mahdollinen uusi käyttö ja lisärakentaminen toteutetaan sen ehdoilla. ”Arkkitehtuurin arvokkuuteen” kuuluu, että rakennus on sille sopivassa käyttötarkoituksessa, mieluiten siinä, johon se on alun perin suunniteltu.”

Kaupungin hallinto puolestaan on keväällä hävitysinnossaan myöntänyt perusteettomia purkulupia niin, että Uudenmaan ELY-keskus joutui asettamaan alueelle väliaikaisen vaarantamiskiellon. Samaan aikaan on myös ideoitu ”mitä kentällä ja sen vapaissa rakennuksissa voisi tehdä nyt, kun lentotoiminta on aiemmassa laajuudessaan kentällä loppunut.” Toisaalta virallisenkin opin mukaan Malmi toimii tehdyn vuokrasopimuksen nojalla ns. korpikenttänä vuoteen 2019 saakka.

Erityisen kiistanalaiseksi on tullut vuonna 1937 nimenomaan ilma-alusten suojaa ja huoltoa varten rakennettu hangaari. Malmilla säilytettäviä pienkoneita ei ymmärtääkseni säänvaihtelun takia voida huoltaa määräysten mukaisesti taivasalla ympäri vuoden, vaikka niillä voidaan lentää turvallisesti hyvissä talvioloissakin. Kone siipineen ja ohjauspintoineen ei sinänsä kärsi sateesta ja rännästä, mutta lentokelpoisuus edellyttää riittävän lämmintä tilaa sulamisen, puhdistamisen ja kuivumisen mahdollistamiseksi. Tämä ei välttämättä kestä kauan ja vaikka kaikki eivät mahdu kerralla halliin, koneita voidaan ”kierrättää” tarpeen mukaan.

Vertailun vuoksi isoja ja tiukkoihin aikatauluihin sidottuja liikennelentokoneita käsitellään jäänestohuuhtelulla, mikä edellyttää kallista erikoiskalustoa. Missään päin maailmaa kevytilmailukoneita ei käsiteltäne tällaisin menetelmin, jotka ovat myös ympäristöhaitta. Pienten talvella lennettävien koneiden ”kierrättäminen” hangaarissa on siis myös ympäristöystävällistä. Ja koska huolto olisi mahdollista tehdä nimenomaan Malmilla, koneiden lentäminen sitä varten muualle ei ole järkevää logistisesti eikä taloudellisesti. Lisäksi koneisiin voi tulla pieniä vikoja ”yllättäen ja pyytämättä”.

Toimiva lentoasema todella onkin kokonaisuus, jota voi verrata toisiin liikennevälineisiin. Tokkopa yksikään helsinkiläispäättäjä kehtaisi esimerkiksi vaatia metrojunien huollon siirtoa Roihupellon halleilta vaikkapa VR:n Ilmalan varikolle, jotta Roihupellossa voitaisiin järjestää teknodiskoja, kirpputoreja tai muuta vastaavaa samalla kun metron odotetaan toimivan normaalisti. Kaluston siirto kyllä on mahdollista mutta vaivalloista Vuosaaressa sijaitsevaa sähköistämätöntä yhdysrataa pitkin.

Kaupunkiympäristölautakunnan enemmistö ei kuitenkaan 12.9.2017 hyväksynyt vähemmistön esittämää ja asiantuntijalausuntojenkin kanssa sopusoinnussa olevaa johtopäätöstä:

”Lautakunta toteaa hangaarirakennuksen soveltuvan hyvin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, lentokoneiden säilytys- ja huoltotoimintaan, myös siinä tilanteessa, että hallin edustalla järjestetään sellaisia yleisötapahtumia, jotka ylipäätään sopivat aktiivisen lentotoiminnan yhteyteen. Lautakunta katsoo sen vuoksi, että tarkoituksenmukaisuusperusteella päätös on syytä valmistella uudelleen.

Lautakunta päättää palauttaa päätöksen uudelleen valmisteltavaksi siten, että valmistelussa huomioidaan mahdollisuus käyttää hallia lentokoneiden säilytys- ja huoltotilana vuoden 2019 loppuun.”

Kaupunginvaltuutettu Björn Månsson luonnehti jo 29.4.2017 määräystä hangaarin pikatyhjentämisestä pahanilkiseksi. Vaikka armonaika lopulta venyi elokuun lopulle asti, Månssonin keväiset sanat eivät ole vanhentuneet:

”Yhtäkkinen lentokonehallin tyhjentäminen vaikuttaa ideologisista syistä tehdyltä kiusaamiselta. Se on ristiriidassa alkeellisen logiikan ja rationaalisen ajattelun kanssa.

– – –

On tehtävä kaikki sen eteen, että tämä kulttuuriskandaali saadaan estettyä.”

Helsinkiläispäättäjien enemmistö ei ole vihreitä, mutta tätä vandalismia pusketaan eteenpäin vankoin vihrein voimin. Paraikaa yksin tuhovimmaa vastustava yrittäjä ei ole saanut ainakaan vielä laajaa valtakunnallista julkisuutta oikeutetulle uhmalleen. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi? Joka tapauksessa kaikkien vihreiden kansanedustajien kannattaa Lex Malmia käsiteltäessä palauttaa mieliin tapahtumat oman puolueensa alkuhämärässä. Vaikka ”sivistyneet” helsinkiläisvihreät kuinka olisivatkin aatetovereita, heidän aikeenaan on aikaansaada paljon suurempaa vahinkoa kuin koijärveläisillä ”maalaistolloilla” aikoinaan.

Touko Aalto, näin on yksi ympyrä Suomessa sulkeutunut. 

Terveisin Kalevi Kämäräinen 

kalevikamarainen
Sitoutumaton Nurmes

Junista ja juridiikasta jotain tajuan, muu ymmärrys on satunnaista. Entinen stadilainen, joka on asunut Nurmeksessa vuodesta 2000.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu